Pitkänmatkanpyöräily talvella - Osa kaksi
Kirjoittelin pitkänmatkanpyöräilystä talvella muutama vuosi sitten. Tämän jälkeen on ehtinyt muuttumaan paljon asioita, joten ajattelin päivitellä kokemuksia etenkin renkaiden ja kaluston osalta.
Kalusto
Tammikuussa 2025 hommattu Lauf Seigla korvasi mun vanhan mekaanisilla vaihteilla olleen talvipyörän. Lauhan kevään ja alkutalven takia pyörä pääsi vasta nyt tosikoetukseen.
Oon vähän jännittänyt, miten langaton SRAM-osasarja pärjää kovemmilla pakkasilla, mutta huoli osottautui turhaksi. Kahvat ja vaihtaja antaa satunnaisesti low battery -varoitusta, mutta toistaiseksi ovat toimineet ongelmitta pidemmätkin lenkit jopa -20°C lämpötilassa.
Kannan aina varalta selkätaskussa kahta vaihtajan vara-akkua ja pattereita kahvoihin. Mulla on myös tikkujen päässä langattomat Blips-vaihtajat, jotka voin tarvittaessa ottaa irti ja laittaa vaikka rukkasten sisälle lämpimään.
Renkaat
Marraskuun yhden pakkaspäivän jälkeen kaikki fillariväylät kyllästettiin sepelillä. Yleensä oon tässä vaihessa vaihtanut suosiolla nastat alle, mutta tuntuu tyhmältä kuluttaa kalliita nastarenkaita jäättömilla teillä, kun lämpötila on lähempänä kymmentä astetta kuin nollaa.
Ajelin alkutalven 54/57 mm Thunder Burteilla ja 48 mm Tufo Thunderoilla, mutta kummatkaan ei kestä sepeliä. Muutamassa viikossa renkaisiin meni lähemmäs 10 tubeless-plugia ja 500 ml pullo litkua.
Nopeasti ulkomuistista oon yllä mainittujen lisäksi testannut litkutettuna ainakin seuraavia renkaita: Pirelli Cinturato H / M / Velo, Challenge Getaway, Panaracer GravelKing SK+ / TLC / SS ja Continental Terra Speed. Mitkään näistä eivät ole kestäneet sepeliä.
Nyt alla on 55 mm leveät Continental Dubnital -renkaat. Reilun 700 km aikana litkut ovat pysyneet oikealla puolella rengasta, eli varovainen suositus näille.
Nastarenkaat
Nastarenkaat tuntuu olevan ikuisuusongelma kulutuskestävyyden ja pidon välillä, enkä ole vielä löytänyt nastarenkaita, joihin olisin oikeasti tyytyväinen.
Lähimmäksi on päässyt 54 mm 45NRTH Kahvat koverilla nastoilla, mutta kapeampaa 54 mm versiota saa vain 584 (27.5”) koossa, joten sopivien kiekkojen puute karsii tämän vaihtoehdon pois.
45NRTH tekee nastarenkaita kahdilla erilaisilla nastoilla: normaaleilla ja koverilla, eli concave carbide aluminium -nastoilla. Kahvoissa ainoastaan tubeless-versiossa on koverat nastat. Gravdaleista löytyy ilmeisesti myös sisuriversio koverilla nastoilla, mitkä ovat tubeless-versiota puolet halvempi.
Ajelin yhdet sisurilliset, eli normaaleilla nastoilla olevat 45 mm Gravdalit ja 57 mm Kahvat loppuun viime talvena, mutta niiden pito vähänkään epätasaisella jäällä ei ollut lähellekkään riittävä omiin tarpeisiin.
Molemmat renkaat ovat nopean oloiset nastarenkaiksi. Kahvat toimii todella hyvin myös löysällä lumella.
Iso miinus 45NRTH-renkaille hinnan lisäksi on järkyttävän huono kulutuskestävyys. Kolmen renkaan otannalla takarenkaasta alkaa nastat tulemaan pohjasta läpi noin 3000 km jälkeen ja ~150 €/kpl hinnalla niiden hinta per kilometri on mun ajomäärille aivan liian suuri.
Tällä hetkellä mulla on litkutettuna edessä 57 mm 45NRTH Kahva, takana 54 mm Suomityres Piikkisika ja toisilla vanteilla 38 mm Terrene Griswoldit.
Seiglassa on rengastilaa 57 mm asti, mutta 700x57 Kahvat on 29 mm sisäleveillä kehillä 60 mm leveät. Vasemmalta puolelta nappuloiden reunat leikkaamalla kumin saa juuri ja juuri mahtumaan taakse, mutta silloinkin jää sen verran vähän tilaa, etten viitsi enää riskeerata. Edessä joustokeulan pohjatessa nastat saattavat välillä raapaista haarukan pohjaa, minkä takia luultavasti vaihdan seuraavaksi myös eteen 54 mm Piikkisian, mikäli en löydä jotain parempaa siihen mennessä.
Toisena vaihtoehtona oon miettinyt sisuriversiota 45NRTH Gravdaleista ontoilla nastoilla ja kevyen pistosuojateipin laittamista, mikä toivottavasti antaa hieman suojaa läpi tulevia nastoja vastaan.
Terrene Griswoldeissa on ontot alumiininastat ja reilun 1000 km perusteella ne tuntuvat kohtuu nopeilta jopa kuivalla asfaltilla. Pito jäällä on myös todella hyvä. Renkaat ovat mun 22 mm sisäleveillä kehillä 41 mm, eli reilusti ylileveät. Niiden kanssa on iha kiva ajella pääasiassa kovalla ja jäisellä tiellä. Meno muuttuu hyvin nopeasti kyntämiseksi, jos päällä on vähänkään epätasaista lunta.
Vaatteet
Vaatteiden osalta ei ole tapahtunut juuri muutosta aikaisemman postauksen jälkeen. Ajan edelleen käytännössä samoilla vaatteilla nollakeleistä reiluun -20°C asti.
Kengät vaihtuivat Shimano MW702:iin. Ne ovat sen verran lämpimät paksujen merinosukkien kanssa, että Laket ei ole mennyt jalkaan kertaakaan.
Kengänsuojat vaihtui Spatzeista sukkamaisiin GribGrab Explorer -kenkäsuojiin. Spatzit olivat liian työlästä pukea päälle ja vähänkään huonosti puettaessa ne jäivät helposti hiertämään.
En ole myöskään jaksanut enää yrittää pitää käsiä kuivana, vaan käytän hanskoja, jotka pitävät sormet lämpimänä myös märkänä. Tästä syystä hanskoiksi ovat vaihtuneet Sportful Fiandre -kuorihanskat ja GribGrab Merino -alushanskat.
Ajan pelkillä kuorihanskoilla lähes nollakeleihin. Vesisateessa lisään alle alushanskat. Kuivalla kelillä pärjään tällä yhdistelmällä reiluun -5°C asti.
Nämä uudet merinohanskat ovat merkittävästi kestävämmät kuin aikaisemmin käytössä olleet Chibat, joiden kesto laskettiin viikkoina. Oon ajellut GribGrabeilla nyt muutaman kuukauden, eikä hanskoissa näy merkkejä kulumisesta. Niistä ei myöskään kastuessa jää aikaisempien tapaan käsiin nukkaa.
Samaa ei voi sanoa Sportfulin hanskoista. Oisko nyt kolmas pari menossa, ja jokaiset reikiintyivät muutaman kuukauden käytön jälkeen. Otetaan siis vinkkejä vastaan vastaavista kestävistä, ohuehkoista, kohtalaisesti tuulta pitävistä kuorihanskoista.
Palelutin mun toisen perskannikan aika pahasti muutama viikko sitten, jonka takia ostin toppashortsit testiin. Mulla ei kestä hermo kuunnella, kun lahkeet hinkkaavat top tube -laukkua vasten, joten leikkasin niistä kuminauhan pois vyötäröstä ja pidän niitä pehmustettujen pyöräilyhousujen ja pitkien, pehmusteettomien housujen välissä. Muutaman viikon perusteella menevät ehdottomasti jatkoon.
Navigointi
Wahoo Roam v2:sta suli latausportti toisen kerran vuoden sisään, jonka takia vuoden alussa Wahoon tilalle vaihtui Garmin 540.
Laite jumittaa pidemmän tallennuksen kanssa (600km+) niin paljon, että navigointi muuttuu mahdottomaksi, jolloin ajo pitää tallentaa ja laite uudelleenkäynnistää, missä kestää pahimmillaan yli kymmenen minuuttia. Googlettelun perusteella Garmin 1040 piti toimia paremmin, mutta muutaman pidemmän ajon perusteella sekin alkaa jumittamaan ihan samalla tavalla.
Garmin 1040:sta suli latausportti kesken Kõkõva -kisan, joten ei tässä taida olla kuin huonoja vaihtoehtoja.
Positiivistä kuitenkin, että molemmat Garminit on kestänyt pakkasta huomattavasti paremmin kuin Wahoo. Laite on selvinnyt moitteetta kaikista reissuista ilman, että sitä on joutunut laittamaan edes taskuun lämpiämään.
Vesi
Oon kesästä asti ajanut Salomon Sense Pro 10 -juoksurepulla ja juomarakolla. Pakkasella juomarakon letku menee heti jäähän, jos unohtaa puhaltaa letkusta vedet takaisin rakkoon, minkä jälkeen letkun sulattaminen on lähes mahdotonta.
Vaihdoin hiljattain pakkasille reppuun korkillisen juomapussin kantoon, mistä täytän termospullon tarvittaessa. Vesi tuntuu pysyvän hyvin sulana noin -15°C saakka, jonka jälkeen se jäätyy umpeen vaikka pitäisi reppua takin alla.