Kesäreissu 2025 - Osa yksi
Tänä vuonna suunnitelma oli lähteä johonkin Keski-Europan suuntaan, ja eräs tuttu oli juuri puhunut Race Through Poland-tapahtumasta. Siitä heräs idea lähteä polkemaan tapahtuma osana kesälomareissua – eli polkisin lähtöviivalle Puolaan, ajaisin tapahtuman ja polkisin jotain kautta takaisin Suomeen.
Oon käynyt pari kertaa aikaisemmin Baltian maissa, Tsekeissä ja Puolassa, ja molemmilla kerroilla jäi sen verran paska maku suuhun, että päätin ajaa vain pieniä teitä ja merkattuja fillareittejä pitkin, sekä vältellä isoja kaupunkeja.
Reissu kesti 27 päivää, matkaa kertyi 7760 km, nousua reilu 77 000 metriä ja satulassa istuttiin noin 320 tuntia.
Kalusto
Lähdin reissuun etujousitetulla Lauf Seigla-pyörällä.
Heräsin viikko ennen lähtöä siihen, että tarvitsen uuden voimansiirron ja renkaat. Mistään ei saannut Schwalben Thunder Burt -renkaita 700x54 koossa, joten renkaiksi valikoitui pakon edessä 48mm leveät Tufo Gravel Thundero HD:t.
Vajaan 8000 km perusteella renkaat vaikuttavat tosi nopeilta ja kulutuskestäviltä. Takarenkaassa on edelleen kulutuspintaa jäljellä varmaan toiset 8000 km. Renkailla pärjää siedettävästi rouheallakin polulla/soratiellä, mutta ei ne mitkään Thunder Burtit ole ajomukavuudessa.
Edessä on 40T ratas, takana 10-52T pakka. Valoina takana Fenix BCR05, edessä SON Edelux II dynamovalo, SON 28 dynamohubilla. Varalla toinen vastaava Fenix ja Lumonite Compass R-otsalamppu.
Laukkuina:
- 16.5L Ortlieb Seat-Pack
- 2.5L Apidura aerobar pack
- 1.5L Restrap race top-tube bag
- 1.5L Geosmina Small Frame Bag
Mukana minimaalinen majoitus, eli OR Helium bivypussi, Therm-a-rest NeoAir X-lite makuualusta ja Therm-a-rest Vesper 7C peitto.
Otin varmuudeksi normaalit vaatteet mukaan mikäli joutuu kulkemaan julkisilla – eli kevyet kengät, paita ja housut.
Tallinna, Viro - Cēsis, Latvia
Ennen lähtöä motivaatio oli ihan pohjamudissa. Tallinnaan menevään lauttaan kaatosateessa lastausta odottaessa salaa toivoin, että kompastuis vaikka portaissa ja murtais jalan, ettei tarvitse lähteä. Hampaita kiristellen sain kaivettua sen verran motivaatiota, etten kääntynyt takaisin kotiin.
Tälle päivälle oli ennustettu tosi kovaa myötätuulta ja puolipilvistä säätä, ja sen takia piirsin reilusti normaalia pidemmän, eli noin 380 km pituisen reitin pääasiassa sorateitä pitkin Siguldaan, Latviaan.
Tallinnasta matkaan lähtiessä alkoi heti tihuttaa vettä, ja uusi sääennuste tarjosikin kaikkea lumen, rakeiden ja auringonpaisteen väliltä.
Aattelin vähän sääliä voimansiirtoa ja tein uuden reitin pääasiassa päällystetyille teille. Valinta osoittautuikin ihan hyväksi. Lumi-/räntäsade muuttui vedeksi, jota tulikin ihan reilulla kädellä. Hieman ennen Valmieraa oli 20 km pätkä, missä tiehen oli kulunut tosi syvät urat, joista jokainen ohittava auto heitti pentujen kahluualtaan verran vettä päälle.
Pihalla alkoi olemaan sen verran vilpoinen, enkä polkemalla saanut pidettyä enää itteäni lämpimänä, joten jäin jo 315 km kohdalla Cēsis-nimiseen kaupunkiin yöksi Latvian puolella.
Cēsis, Latvia - Ukmergé, Liettua
Aamulla sääennuste tarjoili ensin vettä, jonka jälkeen piti mennä pakkaselle, sateen muuttua lumeksi, ja iltapäivää kohden lämmetä yli +15 °C. Juhannuskelit siis!
En jaksanut jurnuttaa enää pelkästään päällystettyä tietä, ja piirsin kelistä huolimatta reittiin enemmän soraa. Reitti meni heti jonkun isomman kansallispuiston läpi, jossa pääsi herkuttelemaan mutasilla teillä.
Jossain vaiheessa iski aikamoinen déjà vu viime vuoden reissulta Norjasta, kun maassa oli reilummin lunta, päällä kaikki kannossa olevat vaatteet, ja ukko niin jäässä, ettei sormissa ja varpaissa ollut enää tuntoa. Pysähdyin reilun 100 km kohdalla ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan lämmittelemään ja syömään. Tauon aikana räntäsade oli onneksi loppunut ja ilma lämmennyt vähän.
Toinen déjà vu iski Anykščiai-kaupungin reunalla, kun rupesin miettimään, miksi yksi huoltsikka näytti niin tutulta. Lopulta muistin, että olin 2022 vuoden kesäreissulla hirveessä helteessä ajaessa tehnyt pienen henkisen romahduksen siellä 😀
Aamulla reittiä tehdessä Ukmergén lähellä Stravan reittityökalussa näkyi vahva heatmap A6-valtatiellä, enkä jaksanut syynätä pikkuisia hiekkateitä Street Viewin tai satelliittikuvien avulla, vaan laiskana piirsin 10 km siirtymän A6-valtatietä pitkin.
Tiellä oli alkuun leveä piennar, ja ajattelin, että mikäs tässä ajellessa. Piennar kuitenkin loppui nopeasti, ja tilalle jäi vain rösöinen asfaltin reuna tärinäraidan kanssa, mistä oli korkea pudotus hiekalle. Satuin juuri sopivasti ruuhka-aikaan, ja persettä hipoen hidastamatta ohittavat autot alkoivat laskemaan mun elinajanodotetta sen verran dramaattisesti, että pysähdyin seuraavaan liittymään ja reititin vähän kauempaa pieniä hiekkateitä pitkin perille.
Ukmergé, Liettua - Giżycko, Puola
Piirtelin aamulla reittiä Puolan suuntaan, mutta Liettuaa halkoo useampi joki, josta osasta pääsee yli vain moottoritietä pitkin tai lautalla. En jaksanut säätää lauttojen kanssa, joten piirsin reitin Kaunaksen läpi, vaikka aikaisemmilta vuosilta tiesin, että sen läpi ajaminen ei tule olemaan kivaa.
Olin ajanut jo aikaisempana vuotena yhden Kaunaksessa joen yli menevän sillan yli, joten piirsin reitin toista siltaa pitkin maksimoiden Wandrer.earth kilometrit 😌
Katsoin reittiä tehdessä, että sillan yli menevän tien vieressä menisi fillariväylä, ja sillalle selkeä reitti. Paikan päällä korkean sillan päälle ei mennytkään mitään tien tapaistakaan, vaan jouduin kiipeemään heinikon läpi sillan päälle.
Motarin näköisen tien vieressä meni ainoastaan 20cm leveä, lasinsiruja täynnä oleva ränni, eikä sillan toisella puolella mennytkään pyörätietä, vaan jalankulkijoiden tekemä kapea polku. Polku oli sen verran umpeen kasvanut, eikä huvittanut seuraavassa rampissa kiivetä aitojen yli, joten poistuin suosiolla pusikoiden kautta seuraavasta liittymästä.
Aloin tutkimaan vaihtoehtoista reittiä. Uusi reitti loppui kilometrin jälkeen tietöiden takia poikki olevaan tiehen. Lopulta kannoin pyörän jonkun harjun yli menevän portaikon kautta ja poljin harjun päältä takaisin alkuperäiselle reitille.
Päädyin hieman myöhemmin vastaavalle nelikaistaiselle Via Baltica -valtatielle, joten ihan turhaan säädin yli tunnin kiertoreittien kanssa. Onneksi tietä joutui ajamaan vain seuraavaan ramppiin asti, josta pääsin takaisin pienemmille sorateille.
Hieman ennen Puolan rajaa sää alkoi uhkaavasti näyttä siltä, että kohta tulee vettä ihan kunnolla. Pääsin juuri hiekkatielle missä meni syvää, koko tien levyistä nimismiehen kiharaa, kun taivas tipahti niskaan. Jäin suosiolla puun alle venailemaan muutamaksi minuutiksi pahimman kuuron loppumista.
Olin katsonut toisen tauon Puolan puolella olevaan Lewiatan-ketjun ruokakauppaan. Kaupasta ei kuitenkaan saanut kuivamuonan ja tuoreen lihan lisäksi mitään helposti syötävää ruokaa. Lounaaksi oli tänään tonnikalaa, rahkaa ja suklaata 😀
Ajelin lähemmäs 80 km jotain isompaa tietä, jossa oli 5-10 km välein toinen kaista poikki monen kilometrin matkalta, ja liikennevalot automaattisella yli 10 min ajastuksella. Yhdet valot jaksoin odottaa, jonka jälkeen vedin vain punaisia päin ja väistin ojan puolelle vastaantulevia autoja, joita taisi tulla ehkä yksi koko matkan aikana.
Giżycko - Elbląg, Puola
Sunnuntaiaamuna reittiä piirtäessä tajusin, että mulla on alle 600 km matkaa kisan lähtöpaikalle, ja paikalla pitäisi olla vasta seuraavana perjantaina.
Pääsin viimein mestoille, missä ei ole vaarana joutua aikaisemmin ajetulle tielle, joten piirsin reitin kokonaan Komootilla ainoastaan merkattuja fillareittejä pitkin. Päivästä tulikin aika toiminnan täyteinen 😌
Ensimmäiset 100 km oli täydellisessä kunnossa olevaa tietä, ja hetken mietin, joudunko pidentämään reittiä, kun vaikutti, että tällä menolla olen ihan ennen aikoja perillä majoituksessa.
Ensimmäisen tauon jälkeen kaikki haaveet nopeasta päivästä karisi hetkessä. Ensin oli pidempi pätkä mukulakiveä, sitten vuorotellen kymmeniä kilsoja liejuista hiekkatietä ja betonilaatoista tehtyä tietä, jossa laattojen välissä oli 5–10 cm kokoisia rakoja.
Jossain kohtaa hiekkatie muuttui yhtäkkiä löysäksi mudaksi. Kenkien klossit oli sen verran mutaiset valmiiksi, etten saanut kenkää irti polkimesta, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koittaa liian isolla vaihteella väkisin runtata eteenpäin. Vauhti loppui kesken, enkä vieläkään saanut kumpaakaan kenkää irti, ja vedin turvat löysään mutaan. Maassa pyöriessä sain lopulta kammettua itteni irti polkimista. Vasen kahva meni niin täyteen mutaa, että sähkövaihteiden nappi lopetti toimimasta. Sain sen lopulta toimimaan jotenkin kun käytin kaiken jäljellä olevan veden kahvan huuhteluun.
Pääsin hetken mudassa taluttamisen jälkeen “päällystetylle” tielle. Se oli niin kauheassa kunnossa, että tiellä ajamisen jälkeen ei voi muuta kuin nauraa “onko tämä Suomen huonoimmassa kunnossa oleva kylätie?” -uutisille.
Ei se pyörälläkään mitään kivaa ollut ajaa, mutta ohitin muutaman kilometrin aikana ainakin viisi autoa, jotka ajoi reilusti alle 10 km/h, epätoivoisesti koittaen väistää syviä kuoppia tiessä. Yksi niistä oli ambulanssi, jota ohittaessa mietin, miten synkkää ois kuolla, kun ambulanssilla menee kymmeniä minuutteja ajaa muutaman kilsan pätkä kotiovelle 😀
Tiet parani huomattavasti tämän jälkeen, ja muutama pidempi pätkä mutaa ja rikkinäistä asfalttia ei harmittanut enää yhtään.
Tänään oli Puolassa presidentinvaalit, ja mikään etukäteen katsottu kauppa ei ollut auki. Löysin lopulta kebab-paikan jostain tuppukylästä. Tein tilauksen, mutta kielimuurin tai jonkun muun säädön takia tilaus ei mennyt ikinä tekoon. Yli tunnin odottamisen ja muutaman Google Translatella käydyn keskustelun jälkeen sain pienen rullakebabin naaman eteen.
Siinä vaiheessa alkoi olla sen verran kova nälkä, että kohta ois alkanut tippumaan päitä, jos yksikin ihminen ois vielä kiilannut jonossa ohi eikä ruokaa ois alkanut tulemaan!
Varasin majapaikan, missä oli pesukone. Aika työn takana oli pestä vaatteet, kaapia muta irti fillarista ja siivota suihku mudasta 😀
Elbląg - Poznań, Puola
Aikaisemmilta reissuilta on jäänyt sen verran huonoja kokemuksia isoista kaupungeista, että varaan aina vähintään tunnin ylimääräistä aikaa per kaupunki kaikkeen säätämiseen. Tänään reitillä oli muutama isompi kaupunki, joiden läpi joutui ajamaan, joten halusin päästä mahdollisimman aikaisin ovesta pihalle.
Lähdin polkemaan pieneen vastatuuleen isojen peltoaukeiden läpi, ja pyörä tuntui kulkevan tosi tahmeasti. Koko ajan oli jotain, minkä takia piti pysähtyä – housut huonosti, tietyö, liikennevalot tai jotain muuta vastaavaa.
Ensimmäinen iso kaupunki oli Bydgoszcz, mikä on yksi hirveimmistä autohelveteistä, mihin oon ikinä törmännyt. Teiden ylityksissä oli vähintään kolmet liikennevalot, ja jokainen liittymä oli tukossa autoista seuraavaan liittymään asti – osa vielä pidemmälle. Ajoin 3 km pätkän fillariväylää kahden liittymän välillä, eikä yksikään auto liikkunut koko aikana eteenpäin.
Reitti jatkui kaupungin laitamilla olevan teollisuusalueen suuntaan, jonka jälkeen oli pelkkää tietyömaata ja liikennevaloissa istumista. Mun reitti teki pienen oikaisun metsäpolun kautta, jolla olisi voinut välttää pari isompaa tietä – mutta koko metsä oli kaadettu pois ja jäljellä oli vain valtava monttu.
Pääsin taas pahimpaan ruuhka-aikaan ajamaan pätkän ison valtatien reunaa – tai ehkä tarkemmin sanottuna ojan pohjaa valtatien vieressä.
Muutaman kilsan jälkeen reitti kääntyi takaisin alkuperäiselle, tien toisella puolella jatkuvalle polulle, mutta molempiin suuntiin meni satojen metrien mittaisia autoletkoja. Odotin tien reunassa varmaan 10 minuuttia ennen kuin tuli sellainen väli, että pääsin ylittämään tien.
Pääsin viimein takaisin pienemmille teille, joita pitkin jatkoin seuraavaan isoon kaupunkiin saakka. Saavuin Poznańiin sen verran myöhään, ettei missään ollut enää liikennettä, ja pääsin ilman suurempaa säätöä kaupan kautta majoitukseen.
Poznań - Polanica-Zdrój, Puola
En jaksanut enää kierrellä enempää Puolassa, vaan päätin tehdä reitin suoraan lähtöviivalle Polanica-Zdrójiin ja pyöriä lähiseuduilla kilpailun alkuun saakka.
Kävin tämän päivän reitin vähän tarkemmin läpi aamulla ja varmistin Stravan heatmapeista, että joku muukin on oikeasti ajanut niitä teitä.
Tiedossa oli taas yhden isomman kaupungin läpi ajaminen, tällä kertaa Wrocław – ja se yllätti positiivisesti. Eka kerta, kun pääsi isomman kaupungin läpi pelkkää fillariväylää ilman mitään säätöä. Kyllä kelpas!
Oon useamman päivän miettinyt, miten paljon täällä on viime aikoina tullut vettä – vai onko kaikki hiekkatiet aina näin märkiä ja mutaisia Puolassa.
Tuntuu, että mulla on koko ajan sellainen itseaiheutettu kiire. Oon tehnyt vähän liian pitkiä reittejä, käynyt ne huonosti läpi ja varannut useamman majoituksen putkeen, joissa kuvauksen mukaan respan pitäisi olla auki puoleenyöhön. Mutta varauksen jälkeen paljastuu, että paikalla pitäisikin olla viimeistään klo 21:00 – mikä aiheuttaa turhaa stressiä matkalla.
Onnistuin tänään varaamaan majoituksen, jossa ei ollut sänkyä. Paikka oli saanut sen verran hyvät arvostelut, ettei käynyt pienessä mielessäkään tarkistaa tällaista asiaa. Oli siellä joku kivikova sohva, jolla sai nukuttua, ja lakanatkin löytyivät pienen etsimisen jälkeen sohvan alta 😀
Tarkistin seuraavaa majoitusta vähän tarkemmin – ja vastaan tuli useampi paikka, jossa oli vain sohva sänkynä.
Päivät 7 & 8
Mulla oli vielä kolme päivää aikaa kisan alkuun ja reitti oli tähän asti pääosin tasaista alankoa, enkä ollut aiemmin ajanut isompia mäkiä tällä välityksellä, joten halusin testata, miten Seigla kiipeää kisavarustuksella. Kävin ajamassa pari reilun 200 kilometrin lenkkiä – hyvinhän se kiipesi!
Samalla reissulla kävin tarkistamassa muutaman tsekkiläisen ruokakauppaketjun ja niiden valikoiman. Tarjonta oli pitkälti samaa kuin Puolan pikkukaupoissakin: kuivamuonaa ja tuoretta lihaa. Eli ei mitään helposti syötävää, ja joutuu siis miettimään kisan aikasta täydennystä uudelleen.
Kisan järjestäjä tarjosi mahdollisuuden säilyttää tavaroita tapahtuman ajan, joten jätin kyydistä kaiken ylimääräisen – kuten normaalit vaatteet ja kengät.
Race Through Poland no. 7
Kirjottelin RTPLno7 tapahtumasta toisessa osassa.