Gravelpyörä joustokeulalla - 10 000km Lauf Seiglalla
Vuoden 2023-2024 talvella jokainen lenkki alkoi haastellisten talviolosuhteiden takia olemaan sen verran hirveetä rynkytystä, että kotiin päästessä kaikki paikat oli aina ihan paskana. Lopulta orastavan tenniskyynärpäädiagnoosin jälkeen aloin miettimään vaihtoehtoja.
Sain keväällä Redshiftin joustostemmin lainaan, joka tarjoaa 20mm joustoa. Muutaman lenkin perusteella ei mennyt jatkoon, koska etuvalon keila pomppii jouston mukana minne sattuu. Tämä luultavasti korjaantuisi, jos valon saisi haarukkaan kiinni.
Vanhan pyörän mukana tulleet kiekot oli sen verran kaposet, että 50mm kumit oli vanteella sisureilla vain 43mm luokkaa, joten syksyllä 2024 hommasin talvipyörään 25mm sisäleveydellä olevat kiekot, ja testasin mikäli 54mm leveät tubeless-kumit matalammilla ilmanpaineilla auttaisi. Auttoi, mutta ei tarpeeksi. Kyseiset renkaat oli myös hieman liian leveät mun takahaarukkaan, joten lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joustokeulan tai uuden pyörän osto. Rengastilan puutteen takia kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Vuoden 2024 joulukuussa pyörää speksatessa vaihtoehdot oli käytännössä:
- Specialized Future Shock
- RockShox tyyliset joustokeulat
- Lauf True Grit -haarukka
Nopealla Googlettamisella selvisi, että Future Shockia ja joustokeuloja pitää huoltaa vähintään 200 tunnin välein. Tämä tarkoittaisi mun ajoilla huoltoa 4-8vkon välein, mikä karsi molemmat vaihtoehdot suoraan pois.
Laufin True Grit -haarukka pitäisi mainospuheiden mukaan olla täysin huoltovapaa, mutta pelkän haarukan tilaus suomeen maksoi 1500€, kun kokonaisen Lauf Seigla-pyörän samaisella keulalla ja langattomalla SRAM Apex osasarjalla sai 3800€.
Pitkän arpomisen jälkeen päädyin ostamaan Seiglasta hieman kalliimman Core Transmission version SRAM Eagle Transmission takavaihtajalla, mikä mahdollistaa isomman 10-52 takapakan.
Ostoprosessi ja pyörän kasaus
Katsoin etukäteen tullilaskurilla väärin, että fillareista maksetaan 4% tullit, mutta myöhemmin selvisi, että kokonaisista pyöristä maksetaan oikeasti 14% tullit.
Valmistauduin henkisesti maksamaan noin 500€ enemmän kuin alunperin olin ajatellut, mutta paketin saapuessa suomeen selvisi, että Lauf on jo maksanut tullit, eli ostoskorissa maksettu summa oli kaikki mitä jouduin pyörästä maksamaan. Ilmaista rahaa!
Tein tilauksen 7.1.2025, paketti lähti matkalle jenkeistä 9.1., ja paketti saapui kotiovelle reilu viikko alkuperäistä arviota aikaisemmin, eli 17.1.
Pyörä tuli lähes valmiiksi kasattuna pyörälaatikossa. Itse asennettavaksi jäi vain ohjaustanko, eturengas ja satula.
No miltä se sitten tuntuu?
Tätä kirjottaessa pyörällä ajoa takana reilu 10 000km erilaisissa olosuhteissa:
- 5000km 57mm leveillä 45NRTH Kahva-nastarenkailla vaihtelevissa talviolosuhteissa
- 1500km 40mm leveillä Pirelli Gravel M-renkailla kevään kelirikon löysillä/jäisillä hiekkateillä
- 3500km 54mm leveillä Schwalbe Thunder Burt Evo Super Race-renkailla ihan kaikkea pikiteiden, maastopyöräpolkujen ja umpimettässä pyörän kantamisen väliltä
Pyörä tekee juuri sen mitä varten sen alunperin ostinkin, eli pystyn kivuttomasti polkemaan pitkiä matkoja karseillakin teillä.
Haarukka poistaa isojen renkaiden kanssa suurimman osan tien pienistä epätasaisuuksista, ja vaimentaa yllättävän isotkin töyssyt. Pyörä tuntuu todella nopealta, ja oikein huutaa korvaan että kovempaa, suurimmaksi osaksi juuri keulan ansiosta, koska ei ole jatkuvasti tunnetta että paikat tippuu hampaista.
Mulla on aina gravel- ja talviajossa ollut paljon ongelmia nivelien, etenkin polvien ja kyynärpäiden kanssa, ja Seiglan myötä tälläiset ongelmat ovat poistuneet lähes kokonaan.
Vaikka haarukan jousituksen herkkyyttä ei pystykkään säätämään, niin se tuntuu toimivan kohtalaisen isolla painoskaalalla. Painoin pyörää ostaessa täydessä talvivarustuksessa 95kg, ja olen sen jälkeen pudotellut painoa kesäkautta kohden. Painan kevätromppeissa nyt reilu 75kg, ja ainoa ero minkä olen huomannut on, että painavampana putkelta ajaessa keula antoi enemmän periksi, ja jousituksen “pohjaaminen” isoissa töyssyissä oli paljon helpompaa.
Pyörällä pärjää maavaran rajoissa juurakkoisella/kivisellä polullakin. Ei siellä mitään nopeusennätyksiä rikota, mutta aikaisemmin tälläiset pätkät mentiin pääasiassa taluttamalla.
Poljin Seiglan ollessa rikki muutaman viikon toisella pyörällä samoilla 40mm leveillä Pirelli Gravel M-renkailla, ja ero ajomukavuudessa on kuin yöllä ja päivällä. Seiglan myötä ajo muilla pyörillä tulee luultavasti jäämään hyvin vähäiseksi.
Tää on aiheuttanut pienimuotoisen “kriisin”, koska oon tähän asti ajanut kaikki mun pitemmät reissut maantiepyörällä, pääasiassa päällystetyillä teillä, ja oon jostain syystä aina mieltäny itteni enemmän maantiepyöräilijäksi.
Kävin nyt pääsiäisenä tekemässä Seiglalla ensimmäisen vähän pidemmän, reilun 1500km pituisen reissun täydellä retkivarustuksella.
Tuntuu todella absurdilta, että pyörä missä 54mm leveät maastopyöräkumit on tälläisessä pitkänmatkanpyöräilyssä käytännössä yhtä nopea kuin mun maantiepyörä. Puhutaan jostain alle 1km/h erosta keskinopeudessa vastaavalla varustuksella. On todella vaikea keksiä syitä miksi lähtisin enää jytyyttämään retkiä maantiesetupilla, kun leveämmät kumit tarjoaa niin paljon ajomukavuutta ja valinnanvapautta reittien suhteen.
Nopeana esimerkkinä vaikka 2024 vuoden 600km Brevet, minkä ajoin maantiepyörällä 27km/h keskarilla täysin vastaavalla retkivarustuksella.
Pääsiäisreissulla kaksi vikaa päivää oli 95%+ päällystettyä tietä, 3-4m/s vastatuuleen vesisateessa, ja keskarit oli 26.4km/h ja 26km/h.
Risut
Olen 173cm pitkänä kahden koon välissä (M ja S). Päädyin pitkän pähkäilyn jälkeen pienempään runkoon, koska M-kokoisella rungolla pyörä tulee 42cm leveällä tangolla ja 172.5mm pitkillä kammilla, ja olisin joutunut heti vaihtamaan pyörään lyhyemmän (60mm) stemmin, 165-170mm kammet ja 38-40cm tangon. Pienempi runko antaa myös enemmän säätövaraa.
En tajunnut tilausta tehdessä miettiä ollenkaan toe overlappia, eli kenkien ottamista eturenkaaseen kiinni. En ole varma olisiko tämä korjaantunut M-kokoisella rungolla, mutta L-kokoisella rungolla ei ongelmaa kuulemma ole.
Tää on kohtalaisen ärsyttävää, ja asiaa joutuu kokoajan miettimään vähänkää teknisemmässä maastossa. Mulla on ollut sama ongelma kaikilla aikaisemmillakin pyörilläkin, joten ei sinänsä mitään uutta auringon alla.
SRAM ongelmat
Vaikka täysin langaton osasarja, ja lennossa vaihdettavat akut onkin helpottanut elämää paljon verrattuna Shimanon Di2, niin elämä ei ole toistaiseksi ollut kovin ruusuista SRAMin, etenkään Transmissionin kanssa.
Pyörä tuli SRAM Rival wattikammen kanssa, joka muutaman tunnin jälkeen antaa low battery-varoitusta, vaikka akku ei oikeasti ole loppumassa. Jos akun ottaa irti, ja laittaa takaisin, niin akku näkyy taas täytenä. Kampi ei myöskään aina herää eloon ilman samaisen prosessin tekemistä. Tää tekee sen käytöstä erittäin ärsyttävää, ja akun varaustilan seuraamisesta mahdotonta.
Mulla meni keskiölaakerit vaihtoon ekan kerran 4500km jälkeen, ja nyt 10 000km kohdalla alkaa laakerit tuntumaan taas rouhealta. Huollon mukaan 5000km on normaali vaihtoväli SRAM DUB BSA73 keskiön laakereille, mikä tarkottaa keskiölaakereiden vaihtoa 2-8vkon välein. Tuntuu oudolta, että joutuu alkaa vaihtamaan laakereita kesken pidemmän lomareissun, kun aikaisemmalla Shimanon keskiöllä ne kesti niin pitkään, että asiaa ei joutunut ikinä edes miettimään.
Pyörä tuli kasattuna takavaihtajan micro adjustment valmiiksi säädettynä tappiin (14), ja vaatisi muutaman pykälän lisää, että ketju istuisi täydellisesti. Transmission GX Eagle-vaihtajassa ei ole mitään säätöruuveja, ja ainoa tapa säätää vaihtajaa on juurikin tuo micro adjustment. Transmissionin kanssa toleranssit tuntuu olevan nii pieniä, että jos kaikki ei ole kiristetty juuri tasan speksin mukaan, niin kaikki menee päin helvettiä.
Ketju ei aina istu kunnolla rattailla 3, 6 ja 8, vaan välillä joutuu vaihtamaan kerran alas, ja takaisin ylös, että saa ketjun asettumaan oikein. Suurimman osan ajasta kaikki toimii kohtalaisen hyvin, mutta ongelma on erityisen näkyvä kun voimansiirto on joko likainen tai kulunut.
Pyörä tuli XDR-vaparilla olevilla kiekoilla, ja käyttää XD-vapariin menevää Eagle pakkaa, joten virallisesti pakan taakse kuuluisi laittaa 1.85mm spacer, mutta spacerin kanssa pakka menee liian lähelle vaihtajaa, jolloin mikrosäädössä ei riitä rajat. Spacerin poistamalla pakkaa saatiin sen verran sisäänpäin, että säätöä voitiin laskea kohtaan 11, ja saatiin hieman pelivaraa.
Oon käynyt nyt kuukauden verran viestinvaihtoa Laufin kanssa aiheesta, mutta tätä kirjottaessa ongelma ei ole vielä ratkennut.