Ruska 2024
Ruska-pyöräily alkoi 13.9.2024 auringonlaskiessa kello 19:46 Helsingin olympiastadionin edestä Paavo Nurmen patsaan luota. Reitin teemana oli tällä kertaa Olympiatuli.
Kontrollipisteinä matkan varrella on Juha Miedon patsas Kurikassa, Helsingin 1952 Olympiatulen sytytyspaikka Taivaskerolla ja painin olympia kultamitalisti Pertti Ukkolan galleria Kiveliön kalassa Sodankylässä. Maalipaikkana on Tromsø, joka oli aikeissa hakea 2018 Talviolympialaisia.
Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta: randonneurs.fi/ruska-2024.
Alkuperäinen piirretty reitti oli n. 2350km, muutaman oikaisun kautta matkaa kertyi lopulta noin 2300km, nousua 15500 metriä.
Kalusto
En jaksa tässä sen enempää avata kalustoa, mutta painoa koko roskalla, tyhjillä vesipulloilla oli hieman vajaa 16kg.
- Majoituksena toimi ulkoteltta ja polycro maavaate.
- Therm-a-rest NeoAir X-lite makuualusta ja Therm-a-rest Vesper -6C peitto.
- SON 28 dynamohubi ja SON Edelux II dynamovalo
Päivät 1 & 2, Helsinki parkourit, CP1 kautta Ylivieskaan
Matka lähti odotetusti liikkeelle pilkkopimeässä pienessä tihkusateessa. Pakollisten korttelirallien jälkeen pyörä tuntui liikkuvan olosuhteisiin nähden hyvin.
Yöksi oltiin luvattu sen verran lämmintä keliä, että ennen lähtöä heitin sadetakin satulalaukun päälle siten, että vesi pääsi valumaan takkia pitkin niin sanotusti “suoraan anneliin”, pikkuhiljaa kastellen pyöräilypöksyt läpimäräksi. Virheen tajuttua aattelin, että “no, on sitä ennenkin ajettu märissä bibseissa”, joten en jaksanut pysähtyä vaihtamaan kuivia housuja tilalle, vaikka sellaiset olisi laukusta löytynytkin. Tästä virheestä kärsittiinkin koko loppumatka 😀
Tihkusade muuttui kaatosateeksi Tervakosken kohdalla, joka jatkui Pirkkalaan saakka, jolloin pääsin saderintaman yläpuolelle. Ylöjärven Shellillä nopea sadevaatteista kuoriutuminen, vesipullojen täyttö ja matka jatkuu.
Kurikan kontrollille saavuin 11 aikaan aamulla, mutta S-marketin ihmisillä oli ilmeisesti mennyt päivät sekasin ja olivat unohtaneet laittaa leimauspisteen paikalleen. Mäkipään avustuksella saatiin oikeaan henkilöön yhteys, leimauspiste paikalleen ja kortti leimattua, mutta luonnollisesti väsyneenä leima osui kortissa Kurikan sijasta Tromsø kohtaan 🙈
Kurikan jälkeen vastatuuli voimistui ja tämä yhdistettynä tylsiin isoihin kantateihin, polkeminen muuttui aika puuduttavaksi paikoittain. Toholammen jälkeen alkoi ripsimään taas reilummin vettä.
Ennen lähtöä katsoin neljä potentiaalista sisämajoituspaikkaa, riippuen miten pitkälle huvittaa polkea: Oulu (~740km), Liminka (~700km), Ylivieska (~600km) ja Kaustinen (~500km). Saavuin Ylivieskaan hieman ennen kymmentä, juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa. Syömisen jälkeen märkänä alkoi väsy painamaan sen verran, että painelin Ylivieskassa unille. Matkaa takana tässä vaiheessa reilu 600km.
Olin etukäteen hieman kuumotellut Ruskan iltalähtöä, mutta hereillä pysyminen seuraavan iltaan saakka oli paljon helpompaa kuin ajattelin.
Myöskään alkuperäisten sääennusteiden kymmenien millien vesisateet eivät onneksi toteutuneet, vaan suurimman osan ajasta pääsi polkemaan kuivilla teillä.
Päivä 3 - Ylivieska - Rovaniemi
Unohdin laittaa herätyskellon ja unet venyi melkein viiteen. Samaa tylsää isoa kantatietä jatkui vesisateen saattelemana Liminkaan saakka. Paikoittain oli todella vaikeaa pysyä hereillä, vaikka nukuinkin reilut yöunet.
Limingassa tuli tien varressa vastaan ensimmäiset kannustajat Tervakosken jälkeen. Oulun seudulla oli kymmeniä kannustajia ja useita kylttejä teitten varsilla. Tähän päälle aamukahvi ja munkki Limingan S-marketissa ja kummasti väsymys katosi sen siliän tiän! 😀
Yölähtö veti mahan sen verran sekaisin, että pidin toisen pidemmän tauon jo Iin Shellin kohdalla.
Oon ajanut Ruotsin rajaa menevät tiet sen verran monesti, että tein vähän pidemmän reitin Keminmaalta Rovaniemen suuntaan. Suunnitelma tässä vaiheessa oli käydä 24h auki olevassa kaupassa Rovaniemellä ja jatkaa niin pitkälle Kittilän suuntaan kun jaksaa ajaa.
Ennen Rovaniemeä iski pari kunnon sadekuuroa, minkä aikana tuli vettä useampi milli muutamassa minuutissa, mutta muuten koko päivä poutaa.
Vaihdoin lähtöpäivänä uudet polkimet ja klossit, ja ilmeisesti laitoin toisen klossin huonosti tai jostain muusta syystä toinen nilkka alkoi pikkuhiljaa kipeytymään.
Suunnitelmat uusiksi ja päätin pitää lyhyemmän päivän, säätää klossit kohdalleen ja jatkaa matkaa 1-2 aikaan yöllä. Majoituksen kanssa oli kuitenkin niin paljon säätöä, että meni melkein pari tuntia päästä edes sisälle majoitukseen ja lähtö venyi (taas) melkein viiteen.
Matkaa kertynyt tässä vaiheessa reilu 960km, tälle päivälle 358km.
Päivä 4 - Rovaniemi, CP2 & CP3
Nilkka on turvoksissa ja tosi kipeä kävellessä, mutta klossien säädön jälkeen ei enää tuntemuksia polkiessa. Keli muuttui todella kylmäksi yön aikana. Kittilän kohdalla mittari käväsi -5 C paikkeilla ja pullot jäässä.
Levillä alkoi olemaan sen verran lämmin, että kuoriuduin lämpimistä vaatteista ja pidempi ruokatauko ennen Taivaskerolle tunkkausta.
Osuin Pallakselle juuri jonkun turistirysän aikaan ja reitillä oli sen verran ruuhkaa, että talutin suosiolla pyörän koko matkan ylös. Viimeiset 400-500m oli rakkapaskaa ja meni ihan kantohommiksi.
En ollut etukäteen miettinyt pyörän kantamista, ja normaalisti ajan pidemmätkin reissut ilman runkolaukkua, jollon pyörän saa runkokolmiosta helposti selkään. Tällä kertaa mukana pieni runkolaukku ja en keksinyt miten pyörän saisi sen kanssa selkään, joten “no, ei se oo kun 400-500 metriä per suunta” ja lähdin väkisin runttaamaan pyörää kivikon läpi, mutta näillä naruilla pyörän kantaminen oli sen verran rankkaa hommaa, että jouduin pitämään tauon muutaman kymmenen metrin välein.
Leiman haun jälkeen nokka takas Kittilän suuntaan. Suunnitelma oli käydä Sodankylässä kaupassa, mutta Taivaskeron tunkkauksessa meni sen verran kauan, että ei ollut mitään mahiksia keretä kymmeneksi kauppaan, ja kävin jo Kittilässä täydentämässä. Tähän oli tiedossa 220km pätkä ilman sopivaan aikaan auki olevia palveluita (Kittilä - Saariselkä), ja kaiken ruoan pakkaamiseen pyörään meni varmaan tunti 😀
Ekana päivänä kastellut bibsit hiersi ison “persekraaterin”, joka liian vähäisen huollon takia alkoi pikkuhiljaa haavautumaan ja tarttumaan housujen pehmusteeseen kiinni, joka housujen liikkuessa repeytyi aina uudestaan irti.
Jäin Kiveliön Kalaan, kolmannelle kontrollille yöksi ja suihkussa nilkka turvoksissa, massiivisen kokoista, kipeää ja turvonnutta persekraateria kattellessa tein mielessä jo päätöksen lopettamisesta. Istuskelin yli tunnin suihkussa aamuyöstä, katoin bussit millä pääsen kotiin valmiiksi ja söin kaiken mitä pyörän kyydistä löytyi. Kello soimaan klo. 13:00 ja huomenna kotiin, ai että!
Matkaa kertynyt tässä vaiheessa 1420km ja tänään 458km.
Päivä 5 - Sodankylä - Karasjok
Heräsin ilman kelloa joskus ysin aikaa ja veljen kanssa chattaillessa ja pahimman turvotuksen laskettua pidin pienen palaverin persekraaterin kanssa, ja se oli veljen kanssa samaa mieltä, että ei muuta ku perse maalin suuntaan. Kotiin menevä bussi näytti lähtevän Karigasniemeltä, joten pahimmassa tapauksessa polkisin vain bussia vastaan.
Niin paljon rasvaa ahteriin, että ei varmasti tartu housuihin kiinni ja suunnitelmana nilkuttaa lyhyemmillä päivämatkoilla maaliin.
Saariselällä tauko ja reissun ensimmäinen “oikea” ruoka. Tässä vaiheessa pyörä kulki vielä niin hyvin ja mihinkään ei juuri sattunut, että mieleen hiipi pieni ajatus Altaan saakka polkemisesta (~450km).
En tiedä johtuiko märistä sukista vai mistä, mutta pikkuhiljaa reissun aikana varpaat ja nilkat alkoivat kutiamaan ja yön aikana raavin toisesta nilkasta ihon rikki, ja nilkkaan tuli paksua/kovaa ihottumaa, mikä alkoi hankaamaan todella kipeästi kenkää vasten.
Noin 20km ennen Inaria satuin juuri saderintaman reunalle. Toisella puolella tietä paistoi aurinko, ja mun puolella tuli vettä niin sanotusti koko rahan edestä. Meno meni sen verran synkäksi, että kävin rypemässä muutaman tunnin itsesäälissä Inarin Nesteellä. Rakkolaastarit nilkkojen kovettumien päälle ja matka jatkuu. Tässä vaiheessa kaikki haaveet Altaan menosta on kuopattu kauan aikaa sitten 😀
En kerennyt ysiksi Karigasniemelle kauppaan, joten nilkutin Karasjoelle Norjan puolelle kauppaan ennen sulkemisaikaa ja nukuin kunnon yöunet.
Matkaa kertynyt 1670km, tänään 251km.
Päivä 6 - Karasjok - parkour optio 2 - Storslett
Aamulla unien jälkeen parempi mieli. Sää näytti sen verran suotuisalta, että varasin majoituksen Storslett nimisestä kylästä ~370km kohdalta ja laskeskelin, että olisin joskus 23-00 aikoihin perillä.
En syö käytännössä ikinä aamupalaa ja lähtiessä mietin, “no, Altaan ensimmäiseen kauppaan on vaan 200km, sen nyt vetää vaikka patukoilla”, miettimättä että parhaassakin tapauksessa 200km on vähintään 8 tuntia, enkä käynyt ostamassa Karasjoelta täydennystä.
Säätiedotus ennusti vettä koko päiväksi ja kevyttä vastatuulta. Sateesta ei (onneksi) tietoakaan vaikka pahan näköisiä pilviä joka suunnassa näkyikin, mutta avotunturiin nousun jälkeen alkoi raaka vastatuuli.
Altan kohdalla vastatuuli voimistui entisestään ja polkeminen muuttui paikoittain todella haastavaksi. Tyhmänä skippasin kauppareissun Altassa ja poljin vielä reilut 30km Talvikin Cooppiin syömään ja täydentämään yötä/seuraavaa päivää varten. Kaupassa oli sen verran heikko valikoima, että joutui hieman miettimään mitä edes söisi. Kassalla maksamisen jälkeen huomasin, että aulassa oli mikro millä olisi voinut lämmittää pakasteaterioita, no se oli liian myöhästä siinä vaiheessa.
Pari purkkia Pringeleseitä ja muuta skeidaa huiviin ja matka jatkuu.
Talvikin jälkee alkoi tulemaan reilummin vettä ja vastatuuli oli 10m/s luokkaa. Tässä kohtaa kello 21:30 ja matkaa majoitukseen vielä 140km.
Koitin laittaa majoitukseen viestiä, että en kerkeä paikalle ennen puolenyön sulkemisaikaa ja kysyin voisiko jättää mulle avaimen jemmaan. Ei vastausta moneen tuntiin, joten soitin perään. Meillä ei meinannut löytyä yhteistä kieltä ja iski pieni pelko, että ajanko turhaan Storslett asti nukkumaan majatalon kuistille.
Väsy alkoi painamaan ja hereillä pysyminen oli sen verran vaikeaa, että otin pienen välikuoleman katetulla bussipysäkillä. Pussi karkkia naamaan ja unta siihen asti että horkka iskee, eli 5-10 min.
Saavuin majapaikkaan vähän ennen aamu neljää. Ukkeli oli jättänyt ovet auki, avaimen respaan ja laittanut nuolet seinään mitkä osoitti mun huoneen suuntaan ❤️
Matkaa kertynyt 2040km, tänään 370km.
Päivä 7 - Storslett - Tromsø - maali
Vastatuuli voimistui vielä yön aikana ja kaveriksi tuli yli 30m/s puuskat. Paikoittain joutui ajamaan pienellä eturattaalla alamäkeen 12km/h 😀
Maaliin jäljellä 235km, joten sen nyt vetää vaikka välillä taluttamalla. Päivä oli sen verran lämmin, että sateesta huolimatta pystyi ajamaan ilman sadevaatteita.
Lauttojen käyttö oli säännöissä sallittu, mutta en suunnitellut reitille niiden käyttöä. Satuin Olderdaleniin juuri lautan lastauksen aikaan ja houkutus siinä vastatuulessa ja vesisateessa oikaista melkein 100km oli kieltämättä suuri, mutta sain hillittyä itteni ja poljin maaliin saakka 😀
Vikana päivänä pyörä tuntui tuulesta huolimatta kulkevan ja mihinkään ei enää sattunut, luultavasti kylmä vesi oli turruttanut nilkat. Tromssaan kääntyessä tuuli laantui ja paikoittain pääsi jopa ajamaan vienoon myötätuuleen.
Saavuin maaliin 19.9. klo 21:00 paikallista aikaa. Aikaa meni 6 päivää, 5 tuntia ja 45 minuuttia. Kilometrejä tuli ~2300km.
Linkkejä
- Reitti Stravassa: Päivät 1 & 2, Päivä 3, Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7
- Instagram tarinat