Kesäreissu 2024
En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmaa, vaan nokka meni siihen suuntaan, kuin juuri sillä hetkellä teki mieli. Ainoa reissulle asetettu tavoite oli päästä ensimmäiseksi kesäkuun Wandrer.earth leaderboardille, eli ajaa eniten uusia kilometrejä kesäkuussa maailmassa.
Koko reitti oli 8200km ja 57000 metriä nousua. Aikaa meni 30 päivää ja satulassa vietettiin reilu 321 tuntia, taukoiluineen 368 tuntia.
Kalusto
Mukana minimaalinen majoitus, eli bivy, makuualusta, kevyt heittopeitto ja suunnitelmana nukkua joka yö lakanoissa.
Tarkempi lista kamoista löytyy osoitteesta: lighterpack.com/r/zxtzpx
Päivät 0-3, Järvenpää - Kapellskär - Nörrkoping - Kalmar - Simrishamns
Tuttuun tapaan lähtöpäivän aamuna rupesin miettimään josko pikkuhiljaa pitäisi alkaa ettimään ja pakkaamaan kamoja pyörään. Sunnitelmana ajaa Naantaliin ja mennä yölautalla Kapellskäriin. Pääsin vasta klo. 14 jälkeen lähtemään, matkaa vajaa 200km ja lautan lähtöselvitys päättyy klo. 22. Kerkesin, ja jäi vielä monta minuuttia ylikin!
Kävi klassiset ja muistin pakata kaiken muun paitsi lusikan. En taida vielä kertaakaan olla muistanut ottaa lusikkaa millekkään reissulle 😀
Sain hytin jostai moottorin päältä, ja hytissä kävi sellainen ryminä, että sain ehkä tunnin verran nukuttua koiranunta ja silmät ristissä naama kohti Nörrkopingiä.
Koitin aamulla laittaa märkiä sukkia jalkaan ja sukka repesi riekaleiksi. Hyvin alkoi! Ainoat varasukat jalkaan ja jostain matkan varrelta uudet sukat.
Sääennusteissa pelkkää hellettä lähitulevaisuuteen ja en ottanut mitään kylmän kelin vaatteita mukaan. Ensimmäiset neljä päivää lämpötilat huiteli 20-30 C hujakoilla.
Reitti seuraili löyhästi jotain merkattua fillarireittiä rantaa pitkin. Reitti oli hyvin merkattu ja tie oli todella hyvässä kunnossa.
Täällä suunnilla näytti risteileilevän merkattuja reittejä vähän joka suuntaan, luultavasti joutuu tulemaan vielä uudestaan.
Jostain syystä edellisellä kerralla jäi Ruotsista todella paska maku suuhun, mutta silloin aloitin pohjoisesta, ja luultavasti oon jurnuttanut heti alkuun jotain keskikaiteellista E4-tien reunaa, missä 5cm leveä piennar.
Kalmarista eteenpäin oli tarjolla brutaalia vastatuulta koko päivän.
Matkaa tälle välille kertyi 1030km.
Strava: Päivä 0, Päivä 1, Päivä 2, Päivä 3.
Päivät 4-7, Simrishamns - Falkenberg - Grebbestad - Torsby
Piirrän aina aamuisin Stravalla sen päivän reitin, ja vähän liian laiskasti käynyt reittejä läpi, ja joka päivä päässyt painamaan pidempiä pätkiä teräväkivistä gravelia, joita ei paikan päällä pystynyt helposti kiertämään. Toistaiseksi onneksi renkaat kestäneet.
Falkenbergin jälkeen oli luvassa 10-15m/s myötätuulta koko päiväksi, mutta samalle päivälle sattui juuri Ruotsin kansallispäivä (5.6.), ja kaikki kaupungit oli niin tukossa ihmisistä, että joutui paikoittain talutushommiin ja jäi myötätuulet hyödyntämättä 😀
Ängelholmin ja Båstad välistä löytyi komea vanhaan ratapohjaan tehty pyörätie.
Hieman ennen Uddevallaa nousin pienen nyppylän päälle niemen nokassa. Nyppylän päällä tie jatkui kallion toiselle puolelle, minkä takaa tuli niin hirveä tuulenpuuska, että se heitti mut suoraan vastaantulevien kaistalle. Onneksi ei tullut ketään vastaan. Sen verran kuitenkin säikähti, että joutui pysähtymään hieman keräilemään itteeni.
Tähän asti jatkunut erittäin hyvä pyöräinfra loppui käytännössä kokonaa Uddevallan kohdalle. Voi helvetti mikä miniamerikka!
Uddevallissa taisi tulla myös reissun ensimmäiset kanttarit.
Lähdin aamulla Grebbestadista majoituksesta ja otin sadetakin helposti saataville, koska sääennusteet tarjoili reiluhkoa vesisadetta myöhemmäksi. Kerkesin polkea ehkä 100 metriä kunnes taivas tipahti niskaan. Kuuro kesti alle minuutin, mutta en kerennyt edes pysähtyä, saati laittaa sadetakkia päälle, kun olin päästä varpaisiin läpimärkä ja kuuro loppui.
Torsbysta oli tarkoitus ajaa Lillehammeriin, mutta 100km kohdalla tajusin, että olin hävittänyt passin jonnekkin. Soitin hotellille ja passi löytyi huoneesta. Tein pienen lenkin Norjan puolella ja ajoin takaisin Torsbyyn yöksi.
Mikälie takatalvi iskenyt, koko toukokuu pelkkää hellettä ja nyt lämpötilat 5-10 C hujakoilla, toivotaan ettei kovin paljon kylmene, tai joutuu käydä ostamassa lisää vaatetta.
Matkaa tälle välille kertyi 1130km.
Strava: Päivä 4, Päivä 5, Päivä 6, Päivä 7
Päivät 8-11, Torsby - Lillehammer - Oppdal - Trondheim
Passin löytymisen ja yöunien jälkeen matka jatkuu Norjan puolelle. Sääennuste tarjoaa seuraaville päiville kylmää, 20-40mm vettä ja ukkosta.
Pysähdyin matkalla Norjan puolella olevaan Circle K-huoltsikalle lounaalle ja tuttuun tapaan lappasin tavaraa tiskille katsomatta vaihtokurssia. Kahvi, limu, pieni burrito ja -50% tarjouksessa oleva patukka maksoi 18 € 😬
Muutamaa kovempaa kuuroa lukuunottamatta koko päivä pääasiassa kuivaa, mutta päätin uhmata säätä ja piirtää 40km ylimääräisen kierroksen Lillehammerissa jonkun lätäkön ympäri. Reilu 30km Lillehammerista ja hana aukesi. Loppumatkan aikana tuli luultavasti se koko ennustettu 40mm vettä.
Lillehammerin jälkeen oli tiedossa reilu 860m nousu Venabygdsfjellettiin. Alku oli pelkkää tihkusadetta, sankkaa sumua ja näkyvyyttyä oli nenänpäähän asti. Tunturiin päästessä sade onneksi loppui ja sää selkeytyi.
Heti aamusta 10km gravel pätkä kapeaa vuoristotietä kaatosateessa. Tie täynnä paniikissa juoksevia lehmiä, jotka eivät aitojen takia päässeet tieltä pois. Koko ukko ja pyörä ihan hiekassa ja lehmänpaskassa, hieman myöhemmin ajoin sementtitehtaan ohi, ja koko pyörä oli hiekan ja paskan lisäksi epämääräisessä laastissa. Voimansiirrossa alkoi käymään sen verran kauhea rahina, että piti pysähtyä huoltsikalle pesemään pahimmat kuonat pois ja rasvaamaan ketjut uudestaan 😃
Lillehammerin seudulla tuli paljon ihmisiä rullasuksilla vastaan. Pitkään pähkäilin miten ihmeessä ne tulee mäet rullasuksilla alas, kunnes mysteeri selvisi myöhempänä päivänä, kun näin ison letkan tulemassa mäkeä alas pitäen fillarin perästä kiinni.
Folldall - Hjerkinn välillä oli 35km pitkä, loiva nousu, mikä ei tuntunut loppuvan ikinä. Vajaa 4km ennen “huippua” alkoi ripsimään reilummin vettä, mutta oli sen verran kuuma etten viittinyt pysähtyä laittamaan sadevaatteita.
Hjerkinn jälkeen tiedossa olikin 40km pelkkää alamäkeä Trondheim asti. Maisemat oli sen verran kohdallaan, että tyhmänä pysähdyin räpsäsemään muutaman kuvan. Lämpötila 3 C luokkaa, ukko ihan läpimärkä, sormet niin jäässä ettei tuntoa ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Alamäki oli sen verran jyrkkä ettei pystynyt edes polkemaan itteä lämpimäksi.
Katsoin aamulla Oppdalista lähtiessä säätiedotusta ja kerkesin tyyliin lyömään hotellin oven kiinni, kun ukkonen pamahti ihan suoraan päälle. Oppdalin jälkeen olisi heti nousu isomman nyppylän päälle, mutta en etukäteen katsonut miten korkealle tai millaista maastoa se on. En viitsinyt riskeerata, että joudun avotunturiin ukkosen kanssa, ja jäin Oppdalissa huoltsikalle hörppimään kahvia ja odottamaan ukkosen laantumista.
Tälle(kin) päivälle oli ennustettu lähemmäs 40mm vettä ja mutavyöryjä. Ukkosen laannuttua lähdin kiipeämään nyppylän päälle. Muutama kilsa ennen huippua vesi muuttui lumeksi. Huipulla oli reilu 10cm lunta maassa, ketjut ja rattaat sen verran loskassa, että polkeminen muuttui lähes mahdottomaksi ja takaraivoon alkoi hiipiä pieni kuumotus. Onneksi tiellä oli sentään tuoreet renkaanurat jossa pystyi ajamaan, joskin niissä virtasi varmaan 5cm vettä 😃
Muistin onneksi jonkun sanoneen Pyöräilydiscordissa, että taaksepäin polkemalla lähtee hyvin loskapaska rattaista pois, mutta en ollut vielä päässyt testaamaan tekniikkaa. No, toimihan se ja matka jatkui taas. Huipun jälkeen oli onneksi heti jyrkkä lasku, missä tultiin reilu 100m matalammalle ja lumi muuttui takaisin vedeksi.
Aamulla oli tarkoitus jatkaa matkaa Trondheimistä, mutta vesisade oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja pyörästä oli levinnyt takavaihtaja ja vapari.
Takavaihtajan kanssa oli ihan sama ongelma aikaisemmin keväällä, eli yrittää vaihtaa, mutta vaihtaja kanittaa ja pienellä avustuksella se suostuu vaihtamaan. Sillon vaihtaja korjaantui huoltoliikkeessä itsestään yön aikana, joten huolto ei suostunut takuuvaihtamaan sitä.
Ihan vierestä löytyi onneksi huoltoliike, joka aukesi jo kahdeksalta, ja heillä oli heti aikaa katsoa pyörää. Vapari tuli kuntoon, mutta vaihtaja pitäisi kuulemma vaihtaa ja heiltä ei löydy. Huoltoukko osasi kuitenkin vinkata, että paikallisesta Sport 1 liikkeestä saattaisi löytyä uusi Di2 takavaihtaja.
Liike näytti aukeavan vasta kymmeneltä, no lisää kahvia koneeseen ja oottelemaan.
Vaihtaja löytyi, ja kerkesivät asentamaan heti paikalleen. Kävin ajamassa 100km testilenkin vuonojen ympäri ja pyörä tuntuisi toimivan.
Matkaa tälle välille tuli 775km.
Strava: Päivä 8, Päivä 9, Päivä 10, Päivä 11 [1], [2], [3].
Päivät 12-16 - Trondheim - Grong - Mo i Rana - Arjeplog - Skellefteå - Kalix
Trondheimin jälkeen sää alkoi viimein lämpenemään ja seuraaville päiville ennustettu pääasiassa poutaa. Tähän päälle oli tiedossa melkoista maisemien ilotulitusta, ai että!
Aamulla lähtiessä oli vielä pari kovempaa sadekuuroa ja aamukahvilta lähtiessä ajoin huoltsikan pihalla veden alla olevaan monttuun, ja eturengas sylkäisi litkua pihalle. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin sattui edes huoltsikan pihalla, eli sai kompuralla ilmat takaisin kumiin.
Seurailin löyhästi Eurovelo1 reittiä Trondheimistä Mo i Ranaan asti, ja vähän jälkikäteen harmittaa etten jatkanut Mo i Ranasta Lofooteille. No, ehkä Ruska 2024 takasintulomatkalla sitten 😀
Sää oli melkein rikollisen hyvä, meno muuttui niin helpoksi, että podin melkee huonoa omatuntoa.
Norjassa on palvelut tosi huonosti auki sunnuntaisin, ja Mo i Ranan ja Arjeplog välille (~275km) ei ollut yhtään varmasti auki olevaa ruokapaikkaa, joten tiedossa oli potentiaalisesti ns. “patukkapäivä”. Katsoin etukäteen, että Ruotsin puolella oli muutama leirintäalue, josta saattaisi saada ruokaa. Noin 160km kohdalla löytyikin yksi, tarjonta oli pakastelasagne ja mikro lämmittämistä varten. Reissun ensimmäinen lämmin ruoka siis, kyllä kelpaa!
Lounaan jälkeen matka jatkui avotunturissa ja näytti pelottavasti, että saattaisi alkaa ukkostamaan ja suojaa ei tulisi olemaan missään, mutta säästyin onneksi pelkällä vesisateella.
Norjan maisemien ilotulitukset ja mäkinen maasto ohi. Ruotsin rajalta eteenpäin pelkkää loivaa alamäkeä rannikolle asti, ja homma meni täysin autopilotille. Aamulla pyörän selkää ja seuraavat muistikuvat illalta hotellilla.
Pysähdyin Arvidsjaurissa aamukahville, ja olin juuri pääsemässä pyörän selkään, kun taivas tipahti niskaan ja alkoi ukkostamaan. Ei muuta ku takas sisälle ja pari kuppia kahvia lisää. Säätiedotus näytti, että sade tulee jatkumaan pidempään, joten jatkoin matkaa ukkosen loputtua. Kerkesin ajamaan ehkä kilometrin, kun sade loppui kuin seinään ja missään ei ollut merkkejä sateesta.
Kävin Skellefteåessa kaupassa ja kassa kysy, että millä puntarilla oikeen punnitsin mun irtokarkit, näytin sormella puntarin suuntaa, sen enempää miettimättä. Hotelilla rupesin kattomaan tarkemmin, ja olin ilmeisesti napannut vanhan hintatarran tai puntari näyttänyt mitä sattuu. Maksoin 200g irtokarkeista 1.1kg hinnan 😀
Ennen Kalixia muistui taas miksi Ruotsista jäi niin paska maku suuhun, pidempi siirtymä keskikaiteellista möykkystä E4-tien reunaa ja kaikki hyvät muistot Ruotsissa ajosta katosi sen siliän tien.
Jossain vaiheessa korkki lähti juomapullosta irti ja huomasin, että korkki on ihan homeessa sisäpuolelta. Vastustuskykyä!
Matkaa tälle välille tuli 1420km.
Strava: Päivä 12, Päivä 13, Päivä 14, Päivä 15, Päivä 16.
Päivät 17-22 Kalix - Oulu - Pyhäjärvi - Kuopio - Tohmajärvi - Lappeenranta - Kouvola - Järvenpää
Autopilotti jatkuu. Tän koko välin voi kuvata hyvin ensimmäisellä kuvalla; “There are no climbs on this route”, eli reitti pelkkää tasapaksua tietä ja maisemat lähinnä talousmetsää ja hakkuuaukeeta.
Ruotsissa ja Norjassa autokuskit pääasiassa tosi asiallisia, ja muutamia perseilyjä lukuunottamatta ei ollut mitään ongelmia. Heti Suomen puolelle tultaessa joku vastaantuleva urpo lähti ohittamaan rekkaa ja pakotti mut pysähtymään pientareelle. Vastaavia tuli pelkästään ekana päivänä useampi kappale. Ei helvetti! Ei oo ollut ikävä.
Kalixista Ouluun, ja iltalounaalle/lenkille Pyöräilydiscord tuttujen kanssa. Oulussa yötä, aamulla Wandrer kilsojen metsästystä ja takaisin Ouluun lounaalle “Erikoisten reittien miehen”, eli Pekka Tahkolan kanssa.
Lounaan jälkee matka jatkuu vanhempien luoksi yöksi. Kieltämättä hieman oli seuraavana aamuna haasteita löytää motivaatiota jatkaa vanhempien hoivasta matkaa 😀
Tästä eteenpäin tiet alkaa olemaan niin koluttuja jo, että reitit on melkoista kiertelyä ja kaartelua, jotta saa maksimoitua Wandrer kilometrit.
Lappeenrannan kohdalla alkoi takakumi olemaan sen verran kankailla, että suunnitelmana polkea Kouvolaan, hypätä Järvenpäähän menevään junaan ja käydä kotona huoltamassa pyörää. Ostin Trondheimistä uudet klossit, jotka jaksoin viimein kaikkien iloksi vaihtaa kotiin menevässä junassa 😀
Kotona uusi ketju ja takakumi. Ketjuille tuli noin 6000km ja takakumille reilu 7000km, ei huono!
Ei ole ikinä aikaisemmin ollut ongelmia saada litkutettua ja nostettua Pirellin maantiekumeja vanteelle, mutta nyt meni yli kaksi tuntia vaikka kotoa löytyy paineilmakompura. Vaikeuksien kautta voittoon ja matka jatkuu.
Matkaa tälle välille tuli 1615km.
Strava: Päivä 17, Päivä 18, Päivä 19, Päivä 20, Päivä 21, Päivä 22.
Päivät 23-30 - Järvenpää - Kankaanpää - Kokkola - Siikajoki - Oulu - Karstula - Järvenpää
Reilu viikko lomaa vielä jäljellä ja Wandrer kartta näytti sen verran tyhjältä Länsi-Suomen suunnassa, että nokka lähti Pirkanmaata kohti.
Uskalsin jättää leirikamat kotiin ja nappasin iPadin mukaan, että olisi hieman helpompi piirtää reittejä.
Koko loppupätkä sen verran mitään sanomaton, että ei juuri mitää kerrottavaa.
Kankaanpäästä lähtiessä hirveä myötätuuli, ja en muista, että olisin aikaisemmin ajanut retkikamoilla koko päivää yli 30km/h keskarilla.
Kohokohdat oli sukulaisten moikkaus Siikajoella ja lounas Pyörälydiscordin Oulun vahvistusten kanssa.
Strava: Päivä 23, Päivä 24, Päivä 25, Päivä 26, Päivä 27, Päivä 28, Päivä 29, Päivä 30.