Kesäreissu 2023
Halusin tänä vuonna lähteä reissuun hieman aikaisemmin, ja välttää pahimmat Etelä-Euroopan helteet. Majoitukset myös huomattavasti halvempia tähän aikaan vuodesta. Lomaa oli varattu 3.5.-30.6., eli lähes kaksi kuukautta. Suunnitelma oli polkea Tornioon ja tulla Ruotsin rantareittiä pitkin etelään, mennä lautalla Tanskan kautta Saksaan, ja siitä eteenpäin fiiliksen mukaan pyöriä ympäri Eurooppaa.
Kalusto
Katkaisin edellisenä kesänä vanhasta pyörästä rungon, ja edellisenä kesänä tilattu runko saapui juuri ennen reissua. Vähän pelotti lähteä, vaikka rungon pitäisikin olla identtinen vanhan kanssa.
Jätin tänä vuonna iPadin kotiin ja lähdin vain puhelimen kanssa. Reittien teko pelkällä puhelimella on aika haastavaa, koska en luota Komoottiin ja Stravan reittityökalu ei toimi kuin selaimen kautta, ja sekin tosi huonosti.
Päivät 0-3 - Tallinna - Riika - Vilna - Bialystok
Pohjoiseen iski hirveä takatalvi ja Oulun korkeudella oli ennustettu reilusti lunta, joten lähtöpäivänä suunnitelmat uusiksi ja Ruotsin sijasta nokka kohti Baltiaa.
Iltalautalla Helsingistä Tallinnaan, yöksi hotelliin ja aamulla Riikaan.
Hommat meni heti iha lekkeriksi, kun lähdön jälkeen tajusin, että olin unohtanut ladata Wahooseen kartat, ja kartat voi ladata vain wifin yli. En jaksanut kääntyä takaisin hotellille ja aattelin, että seuraan vain viivaa Wahoossa, ja lataan kartat seuraavalla hotellilla.
Wahoo ei tykännyt ilman karttoja ajamisesti, ja kaatui joka kerta kun joutui uudelleenreitittämään. No, Komoot auki ja ääninavigoinnilla eteenpäin.
Kylmää näyttäisi Baltiassakin olevan tarjolla, sääennusteen mukaan lämpötilat tulee pysymään 0-5 C paikkeilla.
Tuttuun tapaan unohdin pakata lusikan mukaan, ja pääsin taas ensimmäisellä pysähdyksellä ostamaan sellaisen. Tällä menolla ei tarvitse ikinä enää ostaa kotiin lusikoita 😀
Riikassa yötä ja seuraava etappi Vilnaan. Tiet oli paljon paremmassa kunnossa kuin aikasemmilta vuosilta muistin. Ainoastaan isompiin kaupunkeihin navigointi oli ihan helvettiä. Joku 15km ennen Vilnaa tie, mitä ajoin loppui kuin seinään, muuttui motariksi ja tiellä pyöräily kielletty kyltti.
Hetken aikaa pyörittyä pääsin jonkun järkyttävän siltavirityksen kautta toiselle puolelle tietä, missä meni epämääräinen lasinsiruja ja muuta roskaa täynnä oleva kouru, missä ilmeisesti oli tarkoitus ajaa.
Kouru loppui muutaman kilometrin jälkeen ja alkoi tietyöt. Pyörätie jatkui nelikaistaisen motarin toisella puolella, eikä pyöräilijöille oltu tehty mitään ylityspaikkaan viittaavaa. Ei muuta ku taluttamaan keskijakajan yli tööttikonsertin saattelemana, ne varmaa vaa kannusti!
Joku paikallinen ajo motarin reunaa pyörällä vastaan, ois varmaan pitäny ittekkin 😀
Vilnasta matka jatkui Bialystokin suuntaan. Tein virheen ja piirsin reitin Komootilla joka väitti, että koko reitti olisi päällystettyä tietä. Paskanmarjat! Kolmannen kerran kun Komoot ohjasi mut tielle missä niin löysää hiekkaa, että siinä on mahdotonta ajaa, aloin tekemään reittiä uusiksi Stravalla.
Stravan mukaan koko loppupätkä olisi pääasiassa vastaavaa hiekkatietä ja vieressä menee isompi valtatie. Aattelin mielessä, että ei varmaan hirveästi liikennettä, kun on kuitenkin lauantai ilta ja piirsin reitin kyseiselle valtatielle.
Voi helvetti miten väärässä voikaan ukko olla! Koko 45km pätkällä ei ollut missään kohtaan piennarta, ja koko matkalla tuli kymmenien rekkojen letkoja kyynärpäätä hipoen ohi. En tiedä oonko ikinä ollut niin helpottunut, kun viimein pääsin pienemmälle tielle 15km ennen Bialystokia.
Matkaa tälle välille kertyi 990km.
Päivät 4-8 - Bialystok - Lublin - Katowice - Brno - Linz - Rosenheim
Aamulla matka jatkuu Lublinin suuntaan. Tällä kertaa onnistuin muutamaa huonoilua lukuun ottamatta tekemään reitin ilman töhöilyjä. Harmi vaan, että pienemmillä teillä pääsee vapaana juoksevien koirien puruluuksi.
Pikkuhiljaa alkaa pääsemään mäkisempiin maisemiin Baltian tasankojen jälkeen. Etelä Puolassa tiet muuttui paljon mukavammaksi ajaa myös, edes kaupungit ei tunnu lähellekkään niin pahalta.
Brno - Linz väli oli todella mäkistä peltoaukeaa hirveään vastatuuleen. Joku paikallinen ajoi jollain koomisen pienellä traktorilla tyyliin 25km/h, ja ajelin lähemmäs pari tuntia sen edessä ja välillä takana. Oli sen verran liikennettä, että paikoittain traktorin perässä oli monen kilometrin jono, mutta traktoria ajavaa ukkoa ei tuntuvut haittaavan 😀
Oon piirtäny taas kaikki reitit varmaan laput silmillä, ku reitti menee jokaseen pikkukylään laakson pohjalle, josta ylös jyrkkä mäki, vaikka vieressä menee tie ilman turhia koukkauksia. Alkuun vaan seurasin sokeasti reittiä, mutta jossain viidennen vastaavan kohdalla tajusin että hei, sinne pohjalle ei oo pakko ajaa 😀
Linzin jälkeen alkoi akillesjänne vaivaamaan, mutta tuntui taas paremmalta kun vaihtoi tiukemmat sukat.
Matkaa kertyi 1410km.
Päivät 9-12 - Rosenheim - St. Gallen - Bern - Lyon - Dijon - Paris
Alkaa olemaan sen verra mäkistä ja jyrkkiä nousuja, että hieman kaduttaa etten jaksanut vaihtaa 11-34 takapakkaa. Pari nousua, missä joutui melkeen taluttamaan.
Tulin Sveitsin puolelle yöksi St. Galleniin ja kävin huoltsikalta lappamassa iltapalaa koriin, katsomatta valuutan vaihtokurssia etukäteen. Hotellilla rupesin sitten miettimään paljonko 76 CHF on euroina… melkein 80 € 🥲
Olen pidempään ihmetellyt miksi pitää kokoajan täyttää vesipulloja, vaikka viileät kelit. Aloin kattomaan pulloa tarkemmin ja siihen oli tullut iso reikä, mutta en vesisateiden takia tajunnut, että se vuotaa. Onneksi 0.9L Cola-pullo mahtui juuri sopivasti samaan bönthöpussiin.
Itävallassa ja Sveitsissä tullut sen verran paljon vettä, ja tällekkin päivälle ennustettu useampi sentti vettä, joten päätin pitää St. Gallenin jälkeen hieman lyhyemmän päivän ja ajaa vain reilu 200km Berniin.
Aika kauheaa nää Keski-Euroopan maat tälläiselle, joka tottunut Suomen asukastiheyteen. Tuntuu että oon kokoajan jossai kylässä tai kaupungissa, joka vaatii keskittymään navigointiin, tai istumaan ruuhkassa.
Muistin kolmantena päivänä myös, että Sveitsi ei tosiaan ole EU-maa, joten puhelimen datasta maksetaan hirveetä riistohintaa käytön mukaan. Onneksi työnantaja maksaa puhelinlaskut!
Bernin jälkeen alkoi vesisateet helpottamaan ja sää lämpenemään, tiedossa enää muutamia kovempia sadekuuroja.
Unohdin ottaa varajarrupalat, ja oli aika kuumottavaa lasketella Alppeja alas märillä teillä, kun jarrupaloista enää metalli jäljellä 😀
Puhelimesta hajosi laturin piuha, ja 5% akkua puhelimessa kun pääsin hotellille, eikä hotellilta löytynyt iPhoneen laturia lainaan. Aamulla joutui ilman puhelinta lähteä etsimään uutta piuhaa Lyonista. Johto löytyi joltain kiskalta suolaseen 40 € hintaan, seuraavaksi pyöräliike josta saisi uudet jarrupalat.
Matka jatkuu Dijonin suuntaan, tässä välillä oli joku järkyttävä yli 100km pitkä merkattu fillaritie, missä 500 metrin välein risteävä tie/kinttupolku, ja fillariväylällä jokaisessa risteyksessä hidasteaidat ja STOP-merkki.
Jossain 50. pysähdyksen kohdalla alkoi tulemaan aika ilkeitä tuntemuksia oikean polven yläpuolella olevaan jänteeseen.
Kitkuttelin 20km päässä olevaan Meursault nimiseen kylään ja rupesin tutkimaan vaihtoehtoja. Matkaa olisi vielä reilu 50km, ja koipi meni hetkessä niin kipeäksi, että mietin uskallanko riskeerata koko reissun ja runtata väkisin loppumatkan.
Meursaultissa näyttäisi pysähtyvän 45 min päästä TER-linjan juna, johon saisi pyörän kokonaisena kyytiin. No hitto, tällähän me mennään ainakin Dijon asti! Pyörä ja ukko junan kyytiin ja parantelemaan koipea pariksi päivää Dijoniin.
Dijonissa rupesin tutkimaan reittiä, ja näytti sen verran mäkiseltä väliltä, että aattelin oikaista junalla Pariisiin ja lepäillä mielummin siellä. Pyörällä asemalle, Pariisissa asemalta hotellille ja ei tuntemuksia jalassa.
Aattelin kuitenkin varmuudeksi pidellä vielä muutaman välipäivän Pariisissa, suunnitelmana jatkaa matkaa Belgian suuntaan. Kävellessä jalassa ei mitään tuntemuksia, ja Pariisissa täydessä turistimoodissa kävelin seuraavana päivänä lähemmäs 30km ilman kipua.
Pari välipäivää lisää ja lähdin jatkamaan matkaa. Noin 20km polkemisen jälkeen kävi selväksi, että tällä koivella ei reissu tuu jatkumaan, ainakaan ilman vielä pidempää lepoa.
Sain nilkutettua takaisin hotellille ja aloin selvittämään miten hitossa täältä pääsee kotiin. Mietin alkuun loman jatkamista junalla ympäri Eurooppaa, ja jossain vaiheessa lähtisin Saksasta laivalla suomeen, mutta junalla pyörän kuljetus näytti sen verran hankalalta, että lentäminen oli ainoa realistinen vaihtoehto.
Varasin lennot ja lähdin metsästämään pahvilaatikkoa pyörälle. Pahvilaatikko löytyi, pyörä laatikkoon ja kysyin paljonko oon velkaa, “40 €” 🥲
Tuli halvemmaksi ottaa lento 3pv päähän ja makailla hotellissa siihen asti, kuin lähteä aikaisemmalla lennolla. No, mikäs täällä makaillessa!
Matkaa tälle välille kertyi 940km.
Loppusanat
Takaisin kotiin parantelemaan koipea. Viikon jälkeen uskalsin käydä taas vähän rankemmalla lenkillä, ei mitään tuntemuksia!
Aattelin jatkaa lomaa Suomen puolella vielä muutaman viikon. Kävin ensin polkemassa vajaan viikon Jyväskylän alueella, ja jatkoin reissua Saimaan seudulle.
Muutaman päivän ja mäkisen lenkin jälkeen tuli iha sama vaiva, mutta tällä kertaa toiseen jalkaan. Junalla kotiin ja aika bikefittiin.
Ilmeisesti rungon vaihdon yhteydessä olivat huollossa muuttaneet jotain sen verran, että alkoi pidemmillä matkoilla käymään polven jänteisiin.
Bikefitissä satula tuli melkein 2cm alaspäin ja asento muuttui muutenkin todella radikaalisti. Toivottavasti ei enää samaa ongelmaa 🤞